Juhlat kuin julkkarit
Sain kunnian vierailla elämäni ensimmäisissä kirjanjulkistushippaloissa keskiviikkona, kun toimittajallisesti ja kielellisesti (ja muutenkin nerokas) Janne Flinkkilä julkaisi objektiseksuaalisuudesta kertovan esikoiskirjansa Rautaiset Rakastajat.
Olin ihan pähkinöinä, sillä en ole koskaan ennen ollut kirjajulkkareissa. Aloin sitten miettiä, mikä siinä nyt sitten loppujen lopuksi oikeasti on niin erikoista, ja miksei muitakin tilaisuuksia voisi juhlia kuten levy- tai kirjajulkkareita. Siinä on jotakin niin mukavan glamoröösiä. Esimerkiksi:
Babyshowerit tai ristiäiset voisivat olla mahan- tai vauvanjulkistamisjuhlat. Tilaisuudessa myytäisiin kuvia pikkuisesta sen omalla kuolalla varustettuna. Mahasta tehtäisiin kipsivaloksia. Tai kangaspainantaa. Joku kiva kassi, ehkä.
Synttäreitä voitaisiin juhlia iänjulkistusbileinä. Syntymäpäväsankari paljastaisi ikänsä lavalla mikrofoniin ja kaikki näyttelisivät yllättynyttä ja taputtaisivat kovasti. Ikäjulkkareissa jaettaisiin mitä hyvänsä lärpäkkeitä, joihin leimattaisiin sekä sankarin että vieraan ikä, joka vieraan iästä riippuen saisi tämän joko hihkumaan onnesta tai masentumaan lopun läheisyydestä. Koskettavaa.
Häät voisivat olla rakkaudenjulkistamisjuhla. Omien preferenssiensä mukaan rakkauttaan julkistavat pariskunnat voisivat julkistaa rakkaudestaan joko lapsille sopivan tai ikärajoitteisen erootillisemman version.
Tuparit olisivat luonnollisesti kodinjulkistamisbileet, joissa vieraiden tulisi taputtaa jokaiselle huonekalulle ja sisustuselementille raivokkaan ihastuneesti.
Valmistujaisjuhlat voisivat olla aikuisen tai ammattiminänjulkistusjuhlat. Tutkintotodistukselle annettaisiin raikuvat aplodit ja sankaria vaadittaisiin esittelemään vieraille aikuiselle sopivaa käytöstä kuten kättelemistä, perunankeittoa ja sellaisten kuvien, jotka eivät ole ylhäältäpäin otettuja, lataamista sosiaaliseen mediaan. Vaihtoehtoisesti valmistunut esittelisi oppimiaan taitoja lavalla: kirurgi suorittaisi pikku operaatioita juhlavieraille, johdon assistentti vastailisi puhelimeen mitä mielikuvituksellisimmin tavoin ja humanisti joisi vihreää teetä.
Inspiroivaa, eikö totta?