Jotkut sanat eivät kuulosta yhtään siltä, mitä ne oikeasti ovat. Ja välillä mieli vähän nyrjähtää sijoiltaan, kun pysähtyy miettimään, että sanat merkitsevät jotain vain siksi, että olemme yhteisymmärryksessä sopineet niin.

Muistan ikuisesti, kun yläasteen äidinkielen opettajamme kertoi meille tarinan siitä, kun sateenvarjolle keksittiin Muinaisina Aikoina nimeä, varmaan jossakin Erittäin Tärkeiden Ilmaisujen Korkeimmassa Neuvostossa. Vaihtoehtoja olivat sateenvarjo, varataivas ja jokin ruotsalainen sana, sanotaan vaikka regnskydd tai jotakin. Ja sitten ne Erittäin Tärkeän Neuvoston Virkamiehet siellä äänestivät ja valitsivat, että sateenvarjo siitä tulkoon. Ja sekoan pikkuisen päästäni kun mietin, että siitä olisi voinut tulla varataivas! Miten upea sana se olisikaan!

(Minulla ei ole mitään keinoa tietää, onko edes jokin osa tarinasta totta, mutta totena minä olen sitä levitellyt menemään jo kaksikymmentä vuotta, joten olkoon.)

Oli miten oli, sateenvarjo kuulostaa erehdyttävän paljon siltä, mitä se onkin, mutta kaikki sanat eivät. Kuten nämä: 

Airut

Applen reittisovellus.

Horsma

Leppoisahko seksitauti, jonka Irwinkin joltakulta sai. 

Lankki

Raju kuntosaliliike. "Vedä ensin kolme lankkia ja sit pari tuplalankkia."

Nyrkkipyykki

Joko väkivaltainen seksiasento tai vinkeät turpaanvetokekkerit. 

Poropeukalo

Sorkkaeläimen sisempi varvas. "Hei tarkistatko ton lampaan poropeukalot?"

Pirssi

En sano mikä, mutta se sopii yhteen lerssin kanssa.

Rupla

Ihon pinnalla röpelöisenä esiintyvä seksitauti. Saattaa tarttua pirssistä.

Sekulaari

Kirppiksen alekori. "Eikö oo upea? Löysin tän Uffin sekulaarista."

Tattari

Ahkerasti sienestänyt alkuperäisheimo. "Tattarit olivat lyhyt, mutta tanakka kansa, jonka tunnistettavimpia ominaispiirteitä olivat pitkä, liehuva tukka ja vyötäisillä mukana roikkuva sieniveitsi."

Vekseli

Sukulainen: miniän tai vävyn veli.

Paljastakaa omat epäilyttävät sananne!

Lue myös:

• En voi olla ainoa, joka...

• Kaikkein eniten ärsyttää -40% ale

• Hyvä, ihan hyvä ja tosi hyvä ja muut suosikkisanat viininmaisteluun

Tässä maailmassa on koko liuta yhdyssanoja, joiden toinen osa on täysin tarpeeton. 

Vesihana. Käy jollakin tavalla järkeen, sillä onhan joissakin hanoissa myös olutta, limua, soodaa ja jopa viiniä. Itse asiassa haluaisin mielelläni kotiin mieluummin sellaisen kuin tuon iänikuisen vesihanan. Sponsorit hoi! 

Käsihanskat. Yhdyssana varmaan syntyi, kun joku yritti survoa hanskoihin jonkin muun ruumiinosan. Niin sen on oltava.

Selkäreppu. Olen vakuuttunut, että tämä yhdyssana juontaa juurensa 80-luvulle, jolloin nuoriso ei tiennyt mitään coolimpaa kuin repun roikottaminen toiselta olalta lötkönä pitkin kylkeä. Julkisen yhdyssanan neuvosto päätti sitten tulevaisuuden lupauksien hartioita säästääkseen lisätä sanan selkä siihen repun eteen, jotta kaikki tietäisivät, mihin se oikeasti on tarkoitettu. Smart move.

Kynäpenaali. Uskon, että tämän yhdyssanan muodostamisessa on ajateltu valtakunnallista likaisten sananmuunnosten ehkäisyprojektia. Olen itsekin kirjoittanut siitä joskus ennenkin, teksti nallepenaalista (tirsk) löytyy täältä. 

Pyyhekumi. Liittyy läheisesti edelliseen. Tämä yhdyssana tuli tarpeeseen lähinnä silloin, kun oli 9-vuotias ja kumi yksittäisenä sanana nauratti niin paljon, että housuun lirahti hiukan, vaikkei oikein tiennyt miksi, ja sen eteen oli lisättävä pyyhe, jottei olisi ihan pervo.

Paitapusero. Sanani eivät riitä. Tai - itse asiassa riittävät! Koska voin napata tuosta yhdyssanasta kumman hyvänsä osan käyttööni, eikä sen merkitys muutu miksikään. Miksikään. Miksikään. 

Säilytyspurkki. Tai oikeastaan kaikki sanat, joiden ensimmäisenä sanana on säilytys. Säilytyskomero, säilytyslaatikko, säilytyskotelo. Mitä ihmeen muuta varten ne olisivat olemassa?

Juomapullo. Öööö - oikeasti? Olenko minä muka ainoa, jonka päivittäiseen toimintaan liittyy juominen niin oleellisesti, etten kyllä ajattele pullon olevan tarkoitettu juuri mihinkään muuhun kuin siihen, että saan kietoa huuleni sen ympärille ja kaataa sisällön janoisesta kurkustani alas? Paitsi tietysti jos siinä on vaikka Lasolia. Tai Parkettipesua. Tai mäntysuopaa. Tai Putkimiestä. Äh, okei. Hyväksyn tämän yhdyssanan (hiukan vastahakoisesti).

Syksy lähestyy, ja nuoriso alkaa kansoittaa asuntomarkkinoita opiskelijakaupungeissa. Pari vuotta enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuokra-asuntomarkkinoita Helsingissä seurattuani julistan itseni juhlallisesti päteväksi jakamaan riekaleisille opiskelijasieluille neuvoja aiheesta.

(drumroll)

Kiinteistövälityksen sanakirja à la Kustaa!

”Valoisa”
Kun asuntoilmoituksessa kerrotaan asunnon olevan valoisa, tarkoittaa se yleensä sitä, että siinä on ikkuna. Jos olet onnekas, niitä on useampia.

”Kaupunkinäkymät”
Kaupunkinäkymillä retostelu asuntoilmoituksessa tarkoittaa yleensä sitä, että ikkunasta näkee toisten ihmisten räppänöistä sisään. Positiivista kaupunkinäkymissä on se, että ne tarkoittavat sitä, että asunnossa on ikkuna(t).

”Puistonäkymät”
Jälleen, asunnossa on onneksi joku räppänä. Puistonäkymät tarkoittavat kuitenkin sitä, että lähikauppaan on yleensä tosi pitkä matka. Siis ainakin 700 metriä (huoh).

”Kompakti”
V*tun pieni. Pätee niin ”kompaktissa” keittiössä (keittokomero), ”kompaktissa” vaatehuoneessa (kaappi) kuin ”kompaktissa” pikkukaksiossakin (yksiö alkovilla).

”Teho-”
Aivan sairaan pieni, mutta saattaa näyttää vähän suuremmalta ilman huonekaluja. Niin kuin öö jokainen asunto. Esim. ”tehokaksio Punavuoressa”.

”Charmikas”
Putki- ja julkisivuremontit tulossa vuoden sisään.

”Yksilöllinen”
Esim. ”yksilöllinen pohjaratkaisu”. Jos löydät tämän termin asuntoilmoituksesta, voin taata, että kämppä on asuntomarkkinoilla sitä, mitä jotkut kutsuvat kohteliaasti tyylimarkkinoilla ”persoonalliseksi”: what the what -osastoa.

”Vaaleasävyinen”
Ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Vai onko joku muka oikeasti nähnyt joskus suomalaisessa, vuokralla olevassa kerrostalokämpässä purppuranväristä tapettia? Sitähän minäkin.

"Hyvin kalustettavissa"
Vrt. myös ”tästä saat sisustettua itsellesi ihanan kodin” tai "vaaleat pinnat tarjoavat hyvän pohjan sisustukselle". Tämä tarkoittaa yleensä, että lip lap läp blop.

Kas näin! Näillä neuvoilla selviät kiinteistövälitysviidakosta sujuvammin kuin uskotkaan! Onnea asunnon etsintään!

Täällä Kustaassa on ennenkin (ja ennenkin) pohdittu aikuisuuteen liittyviä asioita. No, niissähän miettimistä riittää, sillä mieleeni juolahti taas uusi näkökulma asiasta: termistö.

Kun oltiin lapsia, nuorisoa tai vielä jopa nuoria aikuisia, asioista puhuttiin eri nimillä. Nyt aikuisena (aikuisena, yhh. eikun ahh. eikun äh! en tiedä) samoille asioille on löydetty asiallisempia, korvaavia termejä:

Siinä, missä nuorena mentiin yksinkertaisesti syömään, aikuisena mennään lounaalle ja illalliselle sekä tietenkin kaikkien aikuisten ja aikuismielisten suosikkiruokayhdistelmälle BRUNSSILLE.

Kun nuorena mentiin kahville tai rehellisesti bisselle tai ryyppäämään, aikuisena mennään lasilliselle. Aikuiset siis huijaavat itseään. Yksille on muuten sou lääst siisön.

Nuolemista alettiin yhtäkkiä kutsua suutelemiseksi (tai omaksi henkilökohtaiseksi suosikikseni, suuteloksi) ja muita varsin kuvaavia kanssakäymiseen liittyviä termejä lemmiskelyksi ja peuhaamiseksi.

Bileistä tulikin juhlat, tietokoneesta näyttöpääte ja esitelmästäpresentaatio.

Aikuistuessa ihmisen sanavarastoon hiipivät hiljaa myös sellaiset raivostuttavat termit kuten paltsu, neukkari, toimari, muikkari.

Se on niin ärsyttävää, että en tiedä teistä, mutta minä aion ainakin mennä tänään lasilliselle.

Kuva.

Hei vaan ja terveisiä Helsinki-Tampere-junasta! VR:n langaton verkko on kyllä yksi parhaimpia keksintöjä vähään aikaan – nyt kun se vielä toimisi, niin kaikki olisi täydellistä.

No, tässä kun nyt ollaan Tampereelle matkalla, niin ajattelin listata taas muutamia suosikkejani tamperelaisista ilmauksista. Nämä kun eivät vanhene koskaan! Minun mielestäni.

Ryysy – Mikä tahansa vaatekappale. Oli se sitten viimeisintä huutoa, maksettu kultaharkoilla tai kaapin perällä vuosikausia lojunut papan kalsariasuste. Se o ryysy.

Räysä – Ehdoton suosikkini, jota usea tamperelaiskaverinikaan ei tunnista. Lakki, hattu, pipo, lätsä. Erityisesti karvahattu tai hiukan kärsinyt (mielellään lierit käsittävä) päähine.

Tiäkkö – Vastoin yleistä luuloa, tamperelaiset käyttävät tätä ”tiäksään” sijasta jokaisessa paikassa, jonne sen kykenee väkivalloin tunkemaan. Sopiva täytesana kohtaan kuin kohtaan. Voi käyttää myös sekaisin em. ”tiäksään” kanssa, esim. ”Se on tiäkkö Tapparan tiäksää vuaro tänä lauantaina tiäkkö.”

Painaa – Verbi, jolla voi kuvata lähes mitä tahansa toimintaa, erityisesti sellaista, johon liittyy jonkinlainen valmistus. Lankomieheni suuressa suosiossa ja käytössä. Esim. ”Hans Välimäki painaa tiäkkö himmeetä pihviä koko päivän” tai ”Naapuri painaa hiaman meneen joka aamu tiäkkö tossa Hämeenpuistossa sen koiran kanssa” tai ”Fanni (lankomiehen 2-vuotias tytär) paino kaameeta hiakkakakkua tua puistossa äsken tiäksää”.

Niin että hyvää viikonloppua vaan Mansesta tiäkkö!

Olen Tampereelta ja olen tässä viime aikoina miettinyt.

Jos Itäkeskus olisi Tampereella, sen kutsumanimi olisi Itäri eikä Itis.

Jos Koskikeskus olisi Tampereen sijaan Helsingissä, sen lempinimi olisi Koskarin sijasta Koskis.

On itse asiassa ihme, että Stockaa ei kutsuta Mansessa Stockariksi.

Tampereen Kauniainen olisi Kaunari tai Granari - ei missään nimessä Grani. Fredrikinkatu olisi Fredan sijaan Fredari, Lönkka (Lönnrotinkatu) Lönäri ja Mechelininkatu Meklun sijaan Meklari.

Hesarin ja Rööperin tamperelainen sen sijaan hyväksyy ja omaksuu helposti.

Ari-päätteiden lisäksi me tamperelaiset puhutaan muutenkin mukavan juntahtavasti.

Ratikka ei Tampereella olisi suinkaan spora, eikä edes ratikka, vaan raitsikka. Lausumisessa tulee ottaa huomioon sanan alkuun sijoitettava epämääräinen vokaali, tyyliin: öraitsikka. Komeella ärrällä.

Tamperelainen ei pysty kutsumaan Mannerheimintietä Manskuksi. Se on Marski, tiätenki, täytyyhän siinä olla ärrä!

Kun Tampereella opiskellaan matematiikkaa, se on matikkaa, eikä me edes tiedetä, mitä matska on. Kuulostaa maantiedolta.

Olen asunut Helsingissä noin kahdeksan vuotta. Olen onnistunut oppimaan yleisimmät sanat ja sanonnat, mutta kaikkea en pysty vieläkään sanomaan.

Haluaisin osata vetää rotsin niskaan, mutta en osaa. Ainakaan uskottavasti. "Mää verärrotsinny niskaan." Not cool. Mää laitan siis edelleenkiv vaan takin.

Väärinymmärryksiäkin on syntynyt.

Eräs helsinkiläinen ystäväni lähetti minulle kerran tekstiviestin "Täytyy ettii uus biksi." En voinut vastata viestiin, sillä en tiennyt, mikä biksi on. Epäilin autoa, tyttöystävää tai jotakin musiikkiin liittyvää. Kävi ilmi, että kaveri oli juuri eronnut tyttöystävästään ja etsi siksi biksiä (eli asuntoa), ja oli loukkaantunut pahasti, kun en vastannut viestiin. Olisi kirjoittanut suomeksi.

Höhlä.