Sukkahousuista ja siitä, miksi ne ovat hanurista

Sukkahousut ovat aivan hanurista.

Eilen oli talven ensimmäinen päivä, kun oli niin kylmä, että jouduin survomaan sukkahousut farkkujeni alle, jottei nahkani jäätyisi ja rapisisi katuun jokaisella askeleella. Vihaan sukkahousuja. Intohimoisesti. Koska:

• Jos sukkahousut ovat jalassa, on muuten niin mukavasti jalkaan sujahtavien farkkujen pukeminen sama kuin jos untuvatakin päälle pukisi kittanan biker-rotsin. Epämukavaa, hikistä ja vaarallista saumoille. Ja todella tyylikästä.

• Vaikka ulkona on kylmä, ei sisällä välttämättä ole yhtään sen viileämpi kuin muulloinkaan. Sukkahousut farkkujen alla tuntuvat koko työpäivän suurin piirtein siltä kuin sinulla olisi kahdet samettihousut päällekkäin. Ensimmäiset samettihousut olisivat oikeinpäin ja päällimmäiset nurinpäin. Niin, että samettipinnat hankaavat toisiaan. Liiku nyt siinä sitten.

• Sukkahousut jalassa tuntee olonsa kömpelöksi, jos niiden päällä on toiset housut. On kuin sääret olisi kauttaaltaan vuorattu vaipoilla. Säärivaipoilla, jotka pitää riisua joka kerta, kun käy vessassa (eli minun tapauksessani noin puolen tunnin välein) ja, älkäämme unohtako, myös pukea takaisin, kun on saanut vessahommat hoidettua. Se on vähän kuin pukeutuisi läpimärkiin vaatteisiin heti suihkusta tultuaan.

• Sukkahousuja housujen alla kannattaa kuitenkin käyttää silloin, kun haluaa tuntea itsensä lihavaksi. Lihavaksi, hikiseksi, kömpelöksi, vaipoilla vuoratuksi ihmislapseksi, jolla on ihan hiukan lämpimämpi kuin sillä, jolla ei ole farkkujensa alla sukkahousuja.

Kesä. Tule jo. Ihan oikeasti.