Penaaliasiaa eli mitä penaalisi kertoo sinusta?
Huomio: penaali tarkoittaa tämän blogikirjoituksen yhteydessä ainoastaan kynäkoteloa. Kirjoittaja ei vastaa termin soveltamisesta.
Minulla oli eilen tämän syksyn ensimmäinen opiskelupäivä. Sunnuntai-iltana reppua pakatessani tulin siihen tulokseen, että minun on pakko ostaa uusi penaali.
Näet varmaan, että penaalissani on kuva Nalle Puhista. Se kertonee minusta sen, että olen tarpeeksi vanha tykkäämään avoimen retrosti lastenohjelma-paraphernaliasta, mutta tarpeeksi nuori, että se on vielä coolia (14-vuotias). Nallepenaali (täysin tahaton sananmuunnos, ei tule toistumaan) kertoo minusta toisaalta myös sen, että olen laiska, sillä 16 vuotta myöhemmin minulla on edelleen sama, reikäinen nallepenaali (hups).
No, eilen lähdin sitten koulupäivän päätteeksi penaaliostoksille. "Helppo nakki", ajattelin, "minähän en ole penaalimielessä kovin nirso". Tai niin minä luulin. Tiesitkö, että rimpula kangaspenaali saattaa maksaa 8 euroa? Eikä penaalien go to -paikka olekaan enää välttämättä Tiimari? Täti hämmästelee.
Penaalivalikoima oli kaikkialla niin luokattoman surkea, että etsin penaalia Helsingin keskustassa kaksi tuntia. Kyllä, näin ovat muuttuneet meidän aikojemme penaalit. En voinut ostaa Angry Birds -penaalia, koska Angry Birds. Enkä Spidermanpenaalia, koska 30-vuotias. Enkä vaaleanpunaista karvapenaalia, koska minulla on jo ollut sellainen (ja koska 30-vuotias). Ja yhtäkkiä penaalivalinnasta tulikin astetta vaikeampi, sillä siitä kehkeytyi taas uusi tapa lokeroida ihmisiä:
Marimekon pussukkapenaalin omistaja on suomalaista designia arvostava tyttö, jolla ei ole varaa suomalaiseen designiin muun kuin penaalien, keittiöpyyhkeiden tai jääkaappimagneettien muodossa. Tai kuka tahansa 80-luvulla syntynyt.
Urheiluaiheisen penaalin omistaja on printtipaitoihin pukeutuva 8-vuotias poika tai joku, joka ei ole ostanut penaaliaan itse. Se on saanut sen joltain tai voittanut sen omakotiyhdistyksen pikkujoulujen arpajaisista (niistä, joissa minä voitin markiisinpesunestettä - markiisinpesunestettä, mitä se edes on? - ja Scorpiota. For men).
Peltikotelopenaalin omistaja on kotelon kuvioinnista riippuen teini-ikäinen tyttö (Hello Kitty -kuviointi) tai viileä graafikkohipsteri (kuvioimaton peltirasia) tai villeihin 60-luvun kuoseihin pukeutuva hippityttö (vanha kahvipurkki, ompelurasia tai sikarilaatikko penaalina, ks. myös Marimekon pussukkapenaali).
Puukotelopenaalin omistaja opiskelee arkkitehdiksi ja on superjärjestelmällinen. Se on varmaan myöskin veistänyt sen laatikon ihan itse. "Vau".
Whatever-penaalin omistaja on mitä todennäköisimmin insinööri, jolle penaali on vain välttämätön pakko kynien säilyttämistä varten ja joka mielellään kantaisi lyijärinsä vaikka Alepan kassissa, jos se olisi yhtään kätevämpää. Sen penaalissa saattaa huomaamatta lukea jotakin noloa kuten Unicorns Are The Best tai Bitch Be Slappin'. Sillä voisi olla myös robottipenaali (Tiimarista), jonka minäkin ostin (jossa lukee I Love Computer Games):
Se siitä. Tämän enempää penaaliasiaa minulla ei ole.
(Kuinka moni pelasi sananmuunnosbingoa tätä lukiessaan? Ai. No lue uusiksi?)