Parasta juuri nyt (tai koskaan): emmääny mitään tai mitä mää ny tai sillai eli Sanna-Raipe Helminen

En ole aiemmin ajatellut koskaan tekeväni näin, mutta nyt minunkin on pakko kantaa painava, puolueellinen korteni Suomen Putous-keskustelun kekoon.

Putous-ohjelma on ilmiönä minulle melko vieras. Ohjelma ei ole mielestäni saavuttanut kaikkea sitä, mihin sillä on potentiaalia. Juontaja on keskinkertainen ja toteutus paikoin jopa kehno.

Kuitenkin viehätyn sen kotikutoisuudesta ja 60-lukulaisesta ajatuksesta siitä, että yksi ohjelma kerää kaikki suomalaiset, perheet ja sinkut, nuoret ja vanhat, miehet ja naiset television ääreen lauantai-iltana. Työpaikan kahviautomaatilla ja koulun välitunnilla puhutaan maanantaina ihan samasta asiasta: siitä, mitä Putouksessa tapahtui.

Ja siis onhan tuo Sanna-Raipe Helminen nyt parasta, mitä olette koskaan nähneet? Kummeli on tehnyt tamperelaishuumorista lähes tabun - ne perhanat tekivät sen niin taidokkaasti, että harva tohtii lähteä sohimaan. Minä en ainakaan uskaltaisi.

Nyt onneksi ihana Armi Toivanen on uskaltanut (ja onnistunut järjettömän hyvin) tällä haasteellisella taistelukentällä. Hän on loistava. Sanna-Raipe on loistava. Jokainen tamperelainen näkee hahmossa itsensä, pikkusiskonsa, serkkunsa, naapurinsa tai vähintään jonkun Jäähovin asiakkaan.

Lisäksi Toivaselle propsit siitä, että on tamperelaisena säästellyt stereotypiaa tähänkin asti (pankinhan olisi nimittäin voinut räjäyttää jo ensimmäisellä kaudella).

Hyvä Armi! Hyvä Sanna-Raipe!

Piiiieni miinus Ilves-huivista. Yksi sana: Tappara.