Jos pukeutuisin aina Arelaan
Minulla on läheinen suhde suomalaiseen vaatemerkki Arelaan. Arelan viestintävastaava Viivi Arela on yksi parhaista ystävistäni, ja hänen työkaverinsa Anni ja Maija Arela ovat hänen siskonsa ja äitinsä. Näin ollen he ovat siis minulle parhaan ystäväni sisko ja parhaan ystäväni äiti. (Tarkoitan siis että minulla on ihan läheinen suhde myös heihin. Niin läheinen, kun ystävän perheenjäseniin nyt voi olla. Vaikka toisaalta on tässä nyt mainittava, että olen myös asunut kimppakämpässä Annin kanssa, joten parhaan ystäväni siskon lisäksi hän on myös ystäväni ihan ilman alkuperäistä ystävääni ja tietenkin samalla myös entinen kämppikseni. Parhaan ystäväni äidin kanssa en ole ainakaan toistaiseksi asunut yhdessä, joten kutsuisin häntä ensisijaisesti parhaan ystäväni äidiksi. Ja ehkä entisen kämppikseni äidiksi. Olikohan tämä nyt tarpeeksi perusteellinen selvitys vai pitäisikö selostaa vielä vähän lisää.)
On mahtavaa, kun parhailla ystävillä on sellaiset urat, ettei oikein pysty kestämään miten siistejä juttuja ne tekevät. Viivi (ja hänen siskonsa ja äitinsä, vaikken heitä parhaiksi ystävikseni ehkä ihan laskisikaan, jonka ehkä jo tiedät, jos jaksoit lukea edellisen kappaleen) on sellainen tyyppi. Rakastan Arelan vaatteita, ja olen vuosien varrella onnistunut hankkimaan muutamia niistä itselleni. Ongelmani on, että haluaisin niistä kaikki.
Ja koska tunnen Arelan tyypit (eiköhän se tullut jo selväksi), he antoivat minun sovittaa vaatteita testaillakseni, missä niitä pitäisin. Kiitos ystävä, ystävän sisko ja entinen kämppis sekä ystävän äiti!
Tältä näyttäisin, kun lähtisin kevätpäivänä ostoksille. Pahoittelut ilmeestä, en pystynyt hillitsemään intoani! Rakastan vaaleanpunaista.
Koska pehmeä kashmir lohduttaa, tämän pukisin päälleni krapulapäivänä. Minusta kuvasta näkee hienosti, miten eläydyn rooliini darramonsterina. Olen tosi hyvä valokuvissa, eikö?
Tosin oikeastaan näytän kyllä krapulassa enemmän tältä.
Tämän asun pukisin päälleni töihin tai kahvilaan tai mihin tahansa sellaiseen tilaisuuteen, jossa minusta saatetaan ottaa kuvia blogityyliin. Tuo Kim-t-paita on muuten noussut lähes kulttimaineeseen teepaitapiireissä, suosittelen. Otetaan btw neuvoja vastaan, jos joku osaa kertoa, miten teepaitapiireihin pääsee. Ne kuulostavat kivoilta. (Lipsahti tosissaan asteen verran liian tumma meikkivoide mulle tähän kuvaan, hupsis.)
Kun haluan olla supercool, pukeudun kauttaaltaan persikkaan ja vaaleanpunaiseen. Enkö näytäkin tässä kuvassa ihan siltä että voisin päätyä jonkun kovan luokan valokuvaajan street style -otoksiin (ja myös vähän siltä että puklaan ihan justiinsa)?
Tämän iiiiihanan tunikan pukisin päälleni pyöräilyretkelle tai minä hyvänsä päivänä, kun haluan viettää laatuaikaa ilman housuja. Huomaan nyt jälkeenpäin, että olen pannut hiukan liikaa aurinkopuuteria kasvoille. Mutta pyöräillessähän nuo sääret saavat pian jo saman värin!
Kyllä se vaan kuulkaa niin on, että kuvista tulee kauniita, kun on kerta kaikkiaan loistava malli ja ihanat vaatteet (joissa on muuten melkein kaikissa taskut, jee). Olen mielelläni kuvattavissa myös muille brändeille, jos kiinnostaa!
Psst! Jos olet Tampereella, mene Arelan pop upiin Vallankumousviikolla 24.-29. huhtikuuta, Hallituskatu 9! Tarjoushaukoille tiedoksi, että paikan päällä myydään myös second hand -Arelaa.